Peukaloisen puutarha
Eräs mieleenpainuvimmista lapsuusmuistoistani liittyy hetkiin mummolassa marjapensaiden alla makoillessani. Usein haaveilin, että olisin peukaloisen kokoinen, jolloin marjat näyttäisivät valtavilta, ja voisin syödä niitä loputtomasti. Ajatuksissani kutistuin jopa marjoja pienemmäksi ja kuvittelin kiipeäväni vadelman sisään syömään sitä sisältäpäin. Tämä lapsuuden mielikuva inspiroi alkuperäistä suunnitelmaani päiväkodin teokselle, johon ajattelin sijoittaa myös suuren vadelmareliefin portaiden alle. Valitettavasti budjetin rajallisuus pakotti luopumaan tästä osiosta, mutta toteutin portaikon yläosaan suuren mittakaavan marjoja, kukkia ja herneen. Nämä elementit on suunniteltu herättämään sekä lapsissa että aikuisissa muistoja ajasta, jolloin kaikki ympärillä tuntuu suuremmalta ja maailma näyttäytyi eri mittasuhteissa.
Kirjalliset ja visuaaliset inspiraationlähteet teosten taustalla
Toinen tärkeä vaikutus on ollut Suuri tonttukirja (Wil Huygen ja Rien Poortvliet), jonka yksityiskohtainen maailma teki syvän vaikutuksen lapsuudessani. Sen yksityiskohtaiset kuvitukset ja sadunomainen sisältö esittivät pienten tonttujen maailmaa kuin se olisi oikea tietokirja.
Aikuisena löysin samanlaista tunnelmaa Studio Ghiblin elokuvasta Kätkijät (2010), jossa pienikokoiset hahmot elävät ihmisten jättimäisessä maailmassa hyödyntäen arkiesineitä omassa mittakaavassaan. Näiden lähteiden rikas detaljien maailma ja tarkastelukulma heijastuvat vahvasti teoksessan.
Pilvimänty (Cloud-pine)
Halusin teoksellani kunnioittaa Saarisen arkkitehtuuria ja visuaalista perintöä. Suunnitteluprosessiin kuului vierailu kaupungintalolla, missä poimin inspiraatiota rakennuksen yksityiskohdista. Samana kesänä kävin myös Hvitträskissä, Saarisen entisessä ateljee -kodissa. Vierailu sattui hänen 150-vuotispäiväänsä, ja museo oli täynnä elämää. Tuona päivänä kiinnostukseni suuntautui siten rakennuksen ympäristoon ja sitä ympäröivään männikköön, ja mieleeni nousi ajatus, että männyt olivat Saariselle merkityksellisiä.
Halusin tuoda Lahden kaupungintaloon jotain Saarisen kodin luonnosta, ja teoksen lähtökohdaksi valikoitui männyt ja niiden latvusto.
Teoksen nimi Pilvimänty syntyi osittain sattumalta. Työhuonettani ympäröivässä luonnossa kasvaa paljon mäntyjä, ja voimakas merituuli katkoo usein niiden oksia. Kerään toisinaan pudonneita oksia mukaani ja ripustan niitä työhuoneeseeni – näin tein myös Pilvimännyn syntyaikoihin.
Työstäessäni veistoksia mieleeni palasi lapsuuteni suosikkikirjasarja Universumien tomu (Philip Pullman). Muistin yksityiskohdan Pilvimännyn oksista, jotka kasvoivat pohjolassa taianomaisista männyistä. Kirjasarjan mukaan noidat käyttivät näitä oksia lentämiseen. Joskus aikuisenakin mietin leikilläni, voisivatko maasta löytämäni männynoksat olla juuri näiden pohjolan noitien tiputtamia.
Työstäessäni veistoksia mieleeni palasi lapsuuteni suosikkikirjasarja Universumien tomu (Philip Pullman). Muistin yksityiskohdan Pilvimännyn oksista, jotka kasvoivat pohjolassa taianomaisista männyistä. Kirjasarjan mukaan noidat käyttivät näitä oksia lentämiseen. Joskus aikuisenakin mietin leikilläni, voisivatko maasta löytämäni männynoksat olla juuri näiden pohjolan noitien tiputtamia.